Aloitettuani aiempaa jäsentyneemmän ja säännöllisen terveysliikunnan vuodenvaihteessa, olen jälleen, pitkästä aikaa kohdannut jänniä vaiheita kunnon kehittymisessä. Tammi- ja helmikuu sujuivat takkuilen ja harjoittelu tuntui olevan yhtä puuroa, ilman sen kummemmin havaittavia kehittymisiä. Nyt kolmen kuukauden treenauksen jälkeen on alkanut nousujohteinen suorituskyvyn kohoaminen kolmen tunnin maratonin läpipääsyn edellyttämälle tasolle. Käyn kylläkin jatkuvaa painia ympäröiviä flunssia ja muita haittoja vastaan. Pohkeiden lihaksiston kondiskaan ei ole ollut aivan innostuksen tasolla, mutta nyt nekin tuntuvat kestävän tehokkaita tupla- ja triplaharjoituspäiviä, joissa harjoittelun vaikuttavuutta pyritään lisäämään yhdistämällä peräkkäisiksi päiviksi kuntoa kohottavia harjoitteita. Tällöin tulee kylläkin samanaikaisesti huomioida palautumisen hidastuminen.
Portaittainen kunnon kehittyminen on osa prosessia, jossa piilee aina pieni mahdollisuus turhautumiseen. Kuntotekijöiden muutoksissa on tasanteita ja vauhdikkaampia kehittymisvaiheita. Luota prosessiin, kyllä se siitä lähtee. … ja jos harjoittelu “tökkii”, palauttele helpolla harjoittelulla tai peräkkäisillä lepopäivillä.
Tossua toisen eteen.
