tammisuo.fi

Prusikointi on reskutusperustaito, joka on osattava niin kalliolla, jäällä, mutta varsinkin jäätiköillä ja vuorilla. Prusikointistandardi on kaksi prusik -apunarua, lyhyt ja pitkä, joista on sovellutuksia useita, tarpeiden ja käytettävien varusteiden mukaisesti. Lyhyt on reilun 1m:n mittainen, jälleen riippuen tarkoituksesta, esim. jäätiköillä voidaan käyttää hiukan pidempää. Prusikkejahan tarvitaan moneen tarkoitukseen pelastus- ja pelastautumisoperaatiossa. Prusikit ovat mukana köyden nousuprusikoinnin lisäksi, mm. laskeutumisen varmistamiseen ja taljaamiseen. Mikäli prusikkisi pituus on laskeutumisen varmistamiseen mitoitettu, niin mikään ei estä käyttämästä samaa köysiprusikoimiseksi, lisäämällä sulkurenkaan avulla prusikkiisi nauhalenkin, saat siitä jalalle sopivan nousuprusikin, etc.

Pujota pitkä -prusik valjaiden vuotärövyön alta, se helpottaa prusikointia, pysyt köysituntumassa. Varmista noususi: solmu köyteen 2m:n välein ja sulkurenkaalla valjaisiisi. (Fasulo 1996, s.36-38 )

-

Pari vinkkiä:

1. Pujota pitkä prusik valjaiden vartalovyön ali, jotta prusik vetää ja pitää sinut mahdollisimman lähellä köyttä ja

2. Sido nousemaasi köyteen solmuja 2m:n välein ja varmista sulkurenkaalla belay -looppiin.

Tekniikka:

1. Siirrä vartalon paino pitkälle jalkaprusikille ja 2. Nosta lyhyt prusik niin ylös kuin mahdollista.

3. Siirrä vartalon paino lyhyen prusikin varaa ja 4. Nosta pitkä prusik niin ylös kuin mahdollista.

Voit myös asettaa molemmat jalkasi pitkälle prusikille tai jatkaa lenkkejä nauhalla, niin että sinulla on omat lenkit molemmille jaloille. Jäätikön railoprusikoinneissa auta toisen jalan jääraudalla nousua ponnistamalla jäästä ylöspäin. Positiivisilla pinnoilla voit kannattaa suuren osan painostasi jalkojen päällä.

Aina prusiknousemista harjoitellessasi: Sido köyteen solmu 2m:n välein ja varmista se sulkurenkaalla belay-loopiin, ei varustelenkkiisi, koska se ei kestä putoamista. Prusikointia ei koskaan harjoittele liikaa, taito tulee olla hallinnassa, kun tulee se ainut tai harva kerta, kun sitä tarvitaan => Rescuetilanteissa kuten “leader fall” ja muissa “belay-escape” -tapauksissa. Pelastustoiminnan on oltava erittäin nopeaa. Päähän kohdistuneesta iskusta johtuvan leaderin tajuttomuus ja roikkuminen voisi olla tyyppitilanne pelastustilanteesta. Valjaiden varassa roikkuvan leaderin laskennallinen pelastusaika kakkosella on 20 minuuttia (SKiL, RCI -koulutus, 2006). Tässä ajassa hänen on irrottauduttava systeemistä, prusikoida leaderin luo, varmistaa ankkuroiden hänet, laskeutua alas ja laskea leader alas. Jos leader on saatu laskettua hylylle, tulee kakkosen vielä prusikoida leaderin luo ja laskeuttaa tai laskeutua hänen kanssaan alas.

Prusikointivarmistamisen määrällä ei ole ylärajaa, voit lisätä sitä kiinnittämällä jalkalenkkisikin sulkurenkaalla belay -looppiin, mutta mitoita tällöin prusikisi niin, ettei se hidasta pelastustoimintaasi.

Prusikointi on rytmitoimintaa ja kuormittavaa sellaista. Tee prusiksolmuista löysempiä kuin ylemmässä ranskalaisessa prusikissa demonstroidaan, sillä näin tiukkasolmu saattaa jumittaa ja haitata hyvään rytmiin pääsemistä. Suosittelen klassisen prusiksolmun käyttöä (kuvan alasolmu), hikihommaa prusikointi on joka tapauksessa.

Suositeltua ja parasta lukemista aiheesta: Fasulo, David. How to rock climb: Self Rescue, The Globe Pequot Press, 1996.

Nousukahvat, gri-gri, ATC, erillaiset hammasrullat ja muut välineet mahdollistavat lukemattoman määrän variointia köysinousuihin, kuten jenkkien käyttämä soft-knot metodi jäätikölle.

Hieman lisää painoa, mutta “jos aiot koko ajan putoilla railoon”, onhan tämä siinä tilanteessa näppärää nousijalle tai taljaajalle.

Piirrokset: Climbing Magazine