tammisuo.fi

Pitkän  lenkin merkitys valmistautuessa ylipitkään kestävyyssuoritukseen on kiistaton. Valmistautuminen mm. maratonille vaatii ajallisesti kahden (2) kuukauden valmistavan harjoitusjakson peruskuntojakson jälkeen, jolloin harjoittelu yleensä muuttuu maratonin vaatimuksia vastaavaksi. Peruskuntokaudella päämääränä usein on yleisten suorituskykyominaisuuksien kohotus, kuten aerobisen- ja anaerobisenkynnyksen sekä taloudellisuuden ja tekniikan kehittäminen. Kahden kuukauden valmistavan jakson aikana, optimaalisen kehittymisen takaa jo kolme ylipitkää lenkkiä.

Pitkän lenkin pituuteen vaikuttaa harjoittelutausta, -historia. Pitkän lenkin pituuden määrittää energia-aineenvaihdunnalliset tekijät, kuten hiilihydraattivarastot. Pitkä lenkki on tällöin pituudeltaan 1½ tunnista aina reiluun kahteen tuntiin. Kahden tunnin jälkeen on hyvin todennäköistä, että hiilihydraattivarastot ovat ehtyneet ja siirrytään melko täydellisesti rasva-aineen vaihduntaan. Lenkkiä jatkettaessa paljon tämän jälkeen tulee tiedostaa, että palautuminen lenkin kuormituksista pitenee kumuloituvasti. Tämän vuoksi pitkä lenkki usein rajoitetaan kokeneempien valmentajien toimesta kahteen tuntiin, pidemmän lenkin hyötysuhde heikkenee.

Pitkä lenkki suoritetaan äärimmäisen kevyesti, mutta kuitenkin huolellisesti hyvään tekniikkaan eli käytännössä jalkojen liikefrekvenssiin keskittyen, ettei askel pitene niin, että se aiheuttaisi ylikuormitusta tuki- ja liikuntakoneistolle. Harvalla ja ylipitkällä askelellella voidaan aiheuttaa rasitusvammoja.