Jukka finally broke the Finnish National record in the steeple chase in Weltklasse, Golden League meet in Zurich. Easy run, – he could have gone 2-3 seconds faster in the second kilometer. The previous record was run 33 yrs ago in the ’70’s.
Antti placed second in javelin with an over 85 meter throw. Photo courtesy of YLE.
“Ilon pilkahdus.” Jukka rikkoin vihdoin 8 minuuttia. Tämä rutiininomainen suoritus toteutui vihdoin Kuortaneen Eliitissä. Edellinen paras tulos, jota ei edes “ennätykseksi” kehdanne noteerata oli 8:04.68, Tampereen Ratinalta vuodelta 2007. Tuo on vastannut normaali potkuhousulta “2500m Cooperin tulosta”. Sen verran, siis suhteuttaen, ollaan Jukalta haukotellen odotettu edes jonniinlaista kolmosen suoritusta.
Okei, hyvä avaus. Uskon Jukkaan ja Ripaan kuin vuoreen. Vahvaa, helppoa ja rentoa juoksua. “Haettu herkkyys” näkyy. Viimeiset 1½ kierrosta meni seuravasti: 600-200m maaliin samanmoista matkavauhtia ja rytmiä, 62 sek. Viimeinen 200m paljasti potentiaalin ja sen reservin, mitä kannattaa kentän ulkopuolelta odottaa kuin kuuta taivaalta. Vaivattomasti, pintakaasulla, pienellä rytmin vaihdoksella, 27 sek.
7.53,64 tuosta matkavauhdista, ei huono Jukka.
TULOKSET, KEURUU, ELIITTI 13.06.2009
M 3000 m
1. Jukka Keskisalo 1981 JoensKa 7.53,64
2. Tiidrek Nurme EST 7.56,08
3. Lewis Korir 1986 TuUL 7.57,50
4. Ruben Ramolefi RSA 8.03,97
5. Oskar Käck SWE 8.07,05
6. Johan Wallerstein SWE 8.13,15
7. Mikael Bergdahl 1983 GamlakIF 8.13,87, ihan OK, mutta missä suorituskyvyn kehitys? PR 8.13,72, vuodelta 2006.
8. Nikolai Vedehin EST 8.22,73
9. Henri Manninen 1985 JyväskKU 8.28,01 ???
10. Joseph Tanui 1980 LahdA 8.29,01
11. Petteri Kuorikoski 1976 KuortKu 8.29,31
12. Janne Ukonmaanaho 1984 YlikNM 8.31,10 ??? WTF Janne???
13. Juha Puttonen 1984 JyväskKU 8.35,69
14. Tapani Kärjä 1988 KalajJu 8.50,50
15. Antti Taini 1983 KuortKu 8.53,10
16. Jukka Kero 1974 TuUL 8.56,71
17. Henri Vanha 1989 OuNMKY 9.03,09
31. Stockholm Marathon muodostui monenlaisten ennätysten kisaksi huolimatta kolmannesta peräkkäisestä hellesäästä. Lämpötila lähdössä oli 25 astetta ja korkeimmmillaan asteita oli peräti 29. Tästä huolimatta kisassa tehtiin uusi ennätys maaliintulijoiden määrässä. (www.stockholmmarathon.se)
Foto: www.stockholmmarathon.se
Tämä oli toinen maratonini. Ensimmäisen juoksin 16 vuotta sitten, jolloin vannoin, etten koskaan, ikinä, never, ever, ever juokse maratonia toista kertaa. Silloisen maratonini viimeisen kympin kokemukset olivat kauheat ja pettymys loppuaikaan oli valtava. Silloinen 2.34 oli mielestäni hävettävä maratonaika. Nyt, New Yorkin 2.34 nousee aivan omaan arvoonsa.
Nyt 2009, Tukholmassa tarkoituksenani oli juosta eka puolisko käsijarru päällä, hyvin iisillä fiiliksellä 1.31 ja toinen sitten kunnolla, niin kuin sen pysyy vetämään, loppuajan ollessa niin paljon kuin mahd. alle 3h. No, eka puolikas meni 1.31.30, suunnitelmien mukaisesti. Ja äärimmäisen helposti, “nenän kautta hengitellessä”.
Puolikkaan jälkeen otin puolet 100g:n geelistä, en tiedä johtuiko siitä vai mistä, mutta sitten alkoivat useat samanaikaiset pohjekrampit. Krampit muistuttivat Alien elokuvan ihon alaista “muljuilua”, nyt vaan molemmissa pohkeissa, yhtäaikaa. Aika kreisi fiilis. Pelkäsin milloin vetää aivan umpijumiin ja saa tilata taksin, jotta pääsen reitiltä pois. Järettömän tuntuista kramppipuuroa pyrin hoitamaan venyttelyllä, joka auttoi. 22-29km:n väli meni jumpatessa. Venyttelin, juoksin 200-400m, venyttelin, juoksin 200-400m ja join joka asemalla 3 mukia urheilujuomaa. Ennen 20km:kin join myös joka asemalla, kuumuuden seurauksena ja suunnitelmasta poiketen muki urheilujuomaa ja muki vettä. Viimeisellä 20km:lla laskelmieni mukaan join 2-3 litraa urheilujuomaa. Jumppa, juominen ja verryttelyvauhti auttoi ja pääsin 30km:sta eteen päin etenemään krampitta hiljaista vauhtia kohti maalia. Olin melkolailla tyytyväinen. Vauhtia jos yritti nostaa, alkoi krampata. Olin tyytyväinen, että voitin jumppaamalla krampit ja pääsin maaliin, Stadionille tulin hienoissa ja vähän nostalgisissa fiiliksissä sekä erittäin hyvissä voimin.
Missään vaiheessa kramppien alettua en harmitellut vauhdin putoamista, vaan keskityin kaikin voimin kramppien ehkäisyyn. Siinä onnistuminen oli aikamoinen elämys kaiken kaikkiaan. Tapahtumasta jäi erittäin hyvä maku. Ensi vuonna uudelleen.
Edellisen viikon flunssa tuli pahimpaan mahdolliseen saumaan. Sääli, vesitti pitkälti harjoittelua. Viimeinen pitkä jäi tekemättä, joka vesitti optimaalisen tyhjennyksen ja sen seurauksena tankkauksen. Flunssan seuraukset saattoivat vielä vaikuttaa Tukholmassakin, en tiedä.
Luulen, että tästä palautuu aika nopeasti, kun ei edes päässyt vetämään toista puolikasta kunnolla. Kesällä on mukava lenkkeillä.
| Matka | Kokonaisaika | Osuusaika | Min/km | Sij. |
| 5 km | 0.21.47 | 21.47 | 4.21/km | 673 |
| 10 km | 0.42.52 | 21.04 | 4.12/km | 586 |
| 15 km | 1.04.45 | 21.53 | 4.22/km | 555 |
| 20 km | 1.26.51 | 22.06 | 4.25/km | 531 |
| Half marathon | 1.31.34 | 4.43 | 4.17/km | 519 |
| 25 km | 1.51.00 | 19.25 | 4.58/km | 580 |
| 30 km | 2.17.13 | 26.13 | 5.14/km | 693 |
| 35 km | 2.42.01 | 24.48 | 4.57/km | 688 |
| 40 km | 3.07.24 | 25.22 | 5.04/km | 651 |
| Maali | 3.18.17 | 10.53 | 4.57/km | 648 |
-
3km 13.17, eka tonni iisisti joukon keskellä. Pääsin lähtemään C-karsinasta. Toinen ja kolmas n. 4.20/km vauhtia.
4km 4.19 / 17.36
6km 8.26 / 26.03, helppoa 4.13/km vauhtia
9km 12.41 / 38.45, 4.13-14/km
10km 4.07/ 42.52 cruisaillen, alhaisilla sykkeillä
12km 9.00 / 51.53 4.30/km mäkeä
13km 4.09 / 56.02, helppoa on
15km 8.43 / 1.04.46 4.22/km
17km 8.44 / 1.13.30 4.22/km
20km 13.17 / 1.26.48, pientä nousua, 4.26/km
½ maraton 4.41 / 1.31.30, pientä nousua
22km 3.56 / 1.35.26
23km 4.49, kramppaa, venyttelyä, hölkkää ja juomista
25km 10.42, jumppaaminen vauhdissaan 5.21/km
26km 5.14, lisää jumppaa
29km 17.18, kului jo lähes 6 min kilometrille, kun vetelin kunnon pohjejumppaa
33km 19.14, 4.48/km, I’m back, ei kramppeja, mutta vauhtia ei uskaltanut nostaa yhtään. Halusin maaliin.
35km 10.04, 5.02/km, 3.15 -loppuajan jänis vetäisi ohi, jolloin tajusin olevani vielä erittäin hyvässä vauhdissa. Menee alle 3.20
36km 4.51
39km 5.10/km, 15.31, pientä nousua
40km 5.01
41km 5.12, krampitta loppuun asti, pientä nousua
42.195 4.11 /3.18.17
Ensiksikin, yksi päivän helmiä oli miesten 12km:n kilvoittelu. Räsäs Matin kiri muistutti myöhemmin nähtyä Keskisalon Jukan viimeistä 700 metriä, jossa hän jätti Utriais Jussia yli sata metriä (Ei ole menneet Pohjois-Karjalan miesten viime vuosien yhteisleirit hukkaan). Matti irtautui kevyesti Obed Kipkuruista viimeisellä suoralla ja pyöritteli itsensä kevyesti voittoon, huolimatta pienistä virhearvioinneista, “missä se maali mahtanee sijaita”. Onneksi olkoon Matille, suuremmoinen kisa! (Kun suorituskyvyn tasaisen tason standardi on J.Utriainen, niin se on yhtä kuin, että aina kun voitat Jussin, niin olet aivan helvetillisessä kestokondiksessa.)
“Lennä Räsäs Matti, lennä!”
Suomenmestari
Päivän toiseksi anniksi nostan Annemarin ylivoiman, se oli sitä, mitä maastojuoksun nuorten Maailmanmestarilta ja naisten Euroopanmestarilta saattaa odottaa. Annukan ei Keskisalon Jukan tavoin tarvinnut edes irroittaa “kuin se, minkä se vaatii” eli minimit, kun samanaikaisesti perässä juoksevat joutuvat vetämään maksimit. Kisa ei aina ole oikeudenmukaista tai yhdenvertaista. On se huippu-urheilu julmaa 
Parhaimmat voittavat, … ylivoimaisesti.
Kolmas päivän superpositiivinen suoritusnäyte tuloo Ylikiimingin Nuijamiehistä: Janne Ukonmaanaholta. Jannen kilpaurheilutarina on tähän asti ollut yhtä murhetta, ahkeruudesta ja innostuksesta rankaisten, – vaivasta ja ylikuormitusvammasta toiseen. Jos nyt kerrankin tästä harjoitusleiriporukasta nousisi Jannekin sille suoritustasolle, jolle hän ehdottomasti ja kiistatta kuuluu, sillä Marttisen Rikulla on erittäin lupauksia herättävä ote hommasta tällä hetkellä, laitan vähäisiä ropojani hänen, niin kuin Jannen numerolle vedonlyönnissä kesän edetessä.
Huippu äijä on aina huippu äijä, tässä yksi niistä. Olen niin ylpeä kestopuolen nykyhuippuäijistä ja – mimmeistä!
No hei, vilkaiseppa alakuvaa. Onhan se niin ennennäkemättömän vahvaa, niin vahvaa kuin pystyy. … ja jälleen minimaalisella yrityksellä. “Mä juoksen vain voittoon tarvittavan.” Kaikki kunnia Utriais Jussille, Jussihan se taas tarvittiin, että tästä tosi kisa saatiin. (Jussilta aiwan kauhia “come back” 12km:n kisan jälkeen, uskomatonta asennetta ja suorituskykyä. Heil Jussi!)
Kingi o kingi. Nyt on Juge se kesä, THE season! The money in on you. (“Show me the money.”)
Nyt ollaan nimittäin menossa kohti tod. kovaa kautta ja sellaisia tuloksia, että pidetäämpäs lippiksen lipasta kiinni, ettei lähde lentoon …
Treenit ovat menneet hyvin niin Monte Gordossa kuin Suomessa, mutta kevätflunssan oireet veivät Marilta suorituskyvyn terävimmän kärjen? Olin niin varma siitä, kenelle tämä rata sopii, – on Mari J.
Lopuksi:
Paljon on vettä virrannut Kyrönsalmessa, kun meillä viimeksi on jonkun väristä kestomitalia SM:ssa pokattu.
(Muinoin meidän motto kuului: “Mikä muille on juhlaa, on meille arkea“.)
Hienoa Suvi-Tuuli, Emilia ja Pihla! Keep it up.
Kaikki oletettavasti tämän hetken Suomen kovimmat gimmat ja kundit starttaavat kilvoittelemaan Suomenmestaruuksista SM-maastoissa huomenna. Tämä tiedon saaja, niin kuin sääkin on pelkkää aurinkoa! Samaa mieltä näyttäisi ainakin olevan Emmy Ja Viivi SM-maastojen kisaruokalan tiketintarkastusasemallakin:
Tänään käytiin tiukkaa vääntöä ja otatusta alle 9-15v. sekä yli 35-90v. tyttöjen ja poikien sarjoissa.
SM-maastojen tasaväkisimmissä starteissa ratkaisut nähtänee viimeisellä 700m:n maalin johtavalla suoralla. “Loppusuoraa” edeltää 2km:n reitin pikkumäki, joka on jyrkkä nousultaan ja alamäeltään. Sarjojen kärkijoukossa on aina joku, joka pystyy lisäämään vauhtia mäkeen ja pyöräyttämään kevyen rullauksen jyrkähköön alamäkeen. Ne, jotka eivät ole viritelleet ratavauhteja ja suorituskykyään, ovat tässä vauhdissa armotta pulassa. Mikäli anaerobinen kyvykkys on talviterässä, saattaa maksimihapenottotason ylitys sakata rennon etenemisen. Mikäli tämä rentouden menettäminen tapahtuu aiemmilla kierroksilla, kevyt askellus on menneen talven lumia ja muut menevät menojaan.
Lähtökohtaisesti olen ollut sitä mieltä, että olisi mielenkiintoista, että joskus suomalainen maastojuoksu olisi maastojuoksua siinä käsitteessä kuin se muualla maailmassa tunnetaan. Maastojuoksuhan on aivan lastenkengissä meillä Suomessa. Meillä juostaan toukokuussa kaksi kisaa ja sitä kutsutaan maastokaudeksi. Maastojuoksuhan on otettu yleisurheilun laajempaan perheeseen poikkeamaan ratajuoksusta. Mm. eurooppalaisesti, amerikkalaisesti ja afrikkalaisesti maastojuoksua juostaan monipuolisilla alustoilla, joilla lähes aina sijoitetaan lisähaasteina mm. heinäpaaleja, mutaa, ojia, purojen ylityksiä, kolmen tukin muodostamia “pyramidiesteitä”, jne.
Minulla oli joskus mahdollisuus tutustua ja juosta erilaisilla maastoradoilla. Juoksimme jopa kokonaisia syksyn mittaisia maastokausia, jolloin kisattiin syyskuusta marraskuun loppuun joka viikonloppu. Tällöin maastoradat ja niiden viehättävyys monipuolisine haasteineen tulivat erittäin tutuksi mm. neljästä maailmanmestaruusmaastojuoksukisoista, euroopanmestaruusmaastoista, maailman maastocupista (world crosschallenge) tai 5 vuoden ajan USA:n Yliopistourheilun maastokisoista. Maastojuoksun vetovoima ja perusominaispiirre on haasteellisuus ja ratojen yllättävyys. Kaikki radat ovat erilaisia, toisin kuin ratajuoksussa. Savonlinnan Tanhuvaaran Suomenmestaruus- maastojuoksukilpailujen radasta on esitetetty negatiivisia arvioita, kun ratamestari ja tekninen johtaja ovat avanneet keskustelua esteen sijoittamisesta radan pienemmän mäen päälle. Yksi 35 cm:n este ei olisi kummajainen, eikä kiero itäsavolainen lisämauste vaan perusominaisuus maastokisoissa, kun asiaa kansainvälisestä kulmasta tarkastellaan. Mikäli tämä este olisi jollain tapaa jollekin haitta, niin minulle saattaisi ensinnä tulla mieleen, että onkohan tämä arvoija oikeassa lajissa tai tietääköhän hän ylipäätään tästä lajista ja sen piirteistä tai historiasta yhtään mitään? Tietämättömyys ja kokemattomuus ei anna oikeutta kieltää lajin kansallista kehittämistä kansainvälisempään suuntaan.
Tukholman maratonille on tänään 46 päivää eli sellainen reilu kuusi viikkoa. Näistä, lähes seitsemästä viikosta seuraavat viisi ratkaisevat maratonvauhtisi, sillä viimeiset kaksi viikkoa passaillaan. Tällä hetkellä, mikäli olet yhtään toteuttanut ohjelmaani, olet kehittynyt maratonin alivauhtipuolella lähes riittävästi. Viimeisillä, varsinaisilla viidellä treeniviikoilla yhä kehitetään vauhtireserviä, koska se liittyy juoksun taloudellisuuteen ja toisaalta anakynnyksen kehittymiseen. Taloudellisuus on erityisasemassa äärimmäistä kestävyyttä vaativissa suorituksissa. Tämän jäljellä olevan jakson päätarkoitus on kuitenkin kehittää maratonkestävyyttä sekä energiavarastoja säännöllisillä pitkillä lenkeillä, joiden vauhti tulee säilyttää kevyenä. Harjoittelu säilyy monipuolisena, jotta kaikki vaaditut suorituskyvyt ylläpidetään ja ne auttavat muiden ominaisuuksien kehittymistä. Tässä vaiheessa sinun tulee kuitenkin erittäin tärkeää säilyttää hyvä vire ja palautuneisuus, koska siihen voidaan vielä puuttua nyt. Maratonille ei voi mennä väsyneenä, se on tuhoon tuomittu yritys eli mielummin liian vähän ja varovasti maaliin, kuin täysillä päin puuta.
Aloitettuani aiempaa jäsentyneemmän ja säännöllisen terveysliikunnan vuodenvaihteessa, olen jälleen, pitkästä aikaa kohdannut jänniä vaiheita kunnon kehittymisessä. Tammi- ja helmikuu sujuivat takkuilen ja harjoittelu tuntui olevan yhtä puuroa, ilman sen kummemmin havaittavia kehittymisiä. Nyt kolmen kuukauden treenauksen jälkeen on alkanut nousujohteinen suorituskyvyn kohoaminen kolmen tunnin maratonin läpipääsyn edellyttämälle tasolle. Käyn kylläkin jatkuvaa painia ympäröiviä flunssia ja muita haittoja vastaan. Pohkeiden lihaksiston kondiskaan ei ole ollut aivan innostuksen tasolla, mutta nyt nekin tuntuvat kestävän tehokkaita tupla- ja triplaharjoituspäiviä, joissa harjoittelun vaikuttavuutta pyritään lisäämään yhdistämällä peräkkäisiksi päiviksi kuntoa kohottavia harjoitteita. Tällöin tulee kylläkin samanaikaisesti huomioida palautumisen hidastuminen.
Portaittainen kunnon kehittyminen on osa prosessia, jossa piilee aina pieni mahdollisuus turhautumiseen. Kuntotekijöiden muutoksissa on tasanteita ja vauhdikkaampia kehittymisvaiheita. Luota prosessiin, kyllä se siitä lähtee. … ja jos harjoittelu “tökkii”, palauttele helpolla harjoittelulla tai peräkkäisillä lepopäivillä.
Tossua toisen eteen.
VÄÄTÄINEN 10 000M & 5000M, 1971
VIREN 10 000M, 1972
VASALA 1500M, 1972
VIREN 5000M, 1972
VIREN 10 000M & 5000M, 1976
VAINIO em 10 000M, 1978
- Healthy living
- Nutrition | Diet
- Stress reduction
- Group dynamics | Relationships
- Endurance physiology
- Outdoor activities | Climbing, Running, Cycling, Kayaking
_______________
M.Sc., M.Ed.
Tanhuvaara Sports Institute
Tanhuvaaran Urheiluopisto
Savonlinna, Finland
________________
5000m FIN National Champion, 13:46.53, 1992
RECENT COMMENTS