Kaiken lähtökohtainen perusta on ihmisen psyykkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa. Hyvinvointi muodostuu kotona. Arjen hyvinvointi on ratkaisevassa asemassa lapsuudesta ja nuoruusvuosista vanhuuteen.
1. LAPSIPERHEEN TUKI
Kaupunki on avainasemassa lapsiperheiden palvelujen järjestämisessä. Lapsiperheitä tukeva toiminta tulee huomioida jo kaavoituksesta lähtien, asuinalueiden rakentaminen tulee perustua lapsiperheiden tarpeisiin. Päivähoito-, koulu- ja iltapäiväkerhotoiminta tulee olla resurssoitu niin, että laadukas oppiminen ja ehdoton turvallisuus on taattu. Kaikkien lapsiperheiden talous ei ole tällä vuosikymmenellä kehittynyt yhdenvertaisesti. Vähempi varaisuus koskettaa erityisesti yksinhuoltajia ja monilapsisia perheitä. Lasten ja nuorten mahdollisuus harrastuksiin ja ohjattuun vapaa-aikaan tulee olla resurssoitu ennaltaehkäisemään moninaisia mahdollisia haittailmiöitä.
2. HYVÄ ELÄMÄ
Mistä lähtien terveiden elintapojen tuoma pitkä ikä, ansaittu vanhuus on muodostunut ongelmaksi? Eikö hyvä terveys – hyvä elämä ole yksi perustavoitteista ja -arvoista. Eikö tarkoituksena olekaan laadukkaan elämän edistäminen? Joissain julkisissa talousarviokeskusteluissa vanhus- ja terveyspalvelujen kohoavat kustannukset ovat se mittari, millä mitataan ihmisarvoa. Tämä mittari näyttäisi antavan joillekin vain negatiivia tuloksia?
Tärkeintä on vanhuksen tarpeet, se, mitä hän haluaa. Vanhenemiseen liittyy jossain vaiheessa päivittäisten toimintojen vaikeutuminen. Useimmiten toimintakyvyn heikkenemisen taustalla on yksi tai useampi pitkäaikaissairaus. Heikentynyt fyysinen terveys ja menetykset aiheuttavat monia lisähaasteita mm. yksinäisyyden ja tarpeettomuuden tunteita sekä masennusta. Tällöin ollaan laadukkaan elämän edistämisestä hyvin kaukana. Meidän tulee järjestää vanhus- ja terveyspalvelujen resurssit niin, että vanhukselle tulisi mielekästä toimintaa, jonka tulisi tarjota virikkeitä ja elämyksiä.
Teaching wellness counseling, focusing on:
