tammisuo.fi

Mikä on elämän tarkoitus? Millä on merkitystä elämässä? Aristoteles tuumaili, että se olisi onnellisuus? … että terveys, rikkaus, valta, kauneus olisivat vain tärkeitä, koska ihminen uskoo niiden tekevän onnellisiksi. Se, millä on merkitystä, on hyvin henkilökohtaisesti koettu asiain merkitys. “It’s the little things … ” niin kuin usein kuuluu kokeneempien sanovan. Maslowin mukaan, se on “self actualization” l. itsensä luova toteuttaminen. Se, että voi täysillä tehdä sitä mikä innostaa ja mitä osaa tai oppii tekemään. Tämä edellyttää muiden alhaisempien tarpeiden tyydyttymistä, kuten turvallisuutta, läheisiä, toisen ja itsensä arvostamista, jne. Humaaninen näkökulma korostaa vapautta ja vastuuta, jne. Miten nämä toteutuvat arjessa, opiskellessa, työtä tehdessä, eläkkeellä ollessa? Vapautta mistä? Toisten odotuksista? Omista toiveista ja tavoitteista?

Onnellisuuden kohtaaminen? Miten olla onnellinen? Eikö elämä olekaan itsensä haastamista, kepillä jäiden kokeilua, epäonnistumista ja onnistumista, irtiottoa ja riskinottoa, rauhoittumista, rauhallisuutta, hiljaisuutta, ystäviä, rakkaimpia, rakkautta? On sanottu, että kun juopuu, käsittelee rahaa tai suuttuu, niin silloin kuulemma ihmistä mitataan, mikä hän on oikeasti naisiaan ja miehiään. Itsensä hallinnastahan  ja arvoista varmaankin on pitkälti kyse.

Olisikohan turvallisuuden tunteella mitään asiaa tähän pohdintaan. Kerran eräs poliisitalon ihminen sanoi, että kansalaisten turvallisuuden tunne on yhteiskunnan suurin harha. “Ihan missä vain, milloin vain saattaa vaikka sattumalta käydä todella huonosti”. Totta haasteli, sanoisin minä. No, onko se onnen hoksaaminen tässä ja nyt sittenkin se juttu.

Onnellisuutta ja itseluottamusta on myös tietynlainen kyky pidättäytyä. Se, että on kyky pidättäytyä turhasta kamppailemisesta tai tyhjästä uhoamisesta. Se, ettei koe vakauttaan heilauttavan sekään, jos yritetään provosoida. Eikä koe tarvetta uhota silloin, kun se ei ole tarpeen eikä sellaisilla asioilla, joilla uhoamisella ei saavuta mitään.

1) Ensinnäkin, onko stressissä ja stressinhallinnassa enemmänkin kyse energian eikä ajan hallinnasta. Kyse pikemminkin siitä, mihin energiani suuntaan, kuin siitä, ettei aika vain tunnu riittävän kaiken tekemiseen. Pitäisikö valikoida tätä kaikkea tekemisen määrää, -valita, mihin oikein energiani suuntaan? 2) Toiseksi, Harvardissa väitetään, että energian suuntautumisen lisäksi stressinhallintaan vaikuttaa, ei vain fyysinen, mutta myös kognitiivinen kondis, ajatuksen juoksun fitness. Kuinka hyvin mielemme jaksaa raksuttaa, tsempata eli kyseessä on keskushermoston suorituskyky. 3) Kolmanneksi pidetään merkittävänä omien vahvuuksien mukaista etenemistä. Sen sijaan, että jään surkuttelemaan sitä, mikä ei nyt taas kulje ja mitä ei nyt vaan tule tai ole olemassa, pykisin maksimoimaan ne mahdollisuudet, jotka ovat toteutettavissa. 4) Neljäntenä piirteenä pidetään sitä samaa mitä mm. Ville Valo pitää tärkeänä, omaa porukkaa, omaa bändiä. Villen työyhteisö, bändi auttaa ja innostaa toisiaan. Bändin tulee olla hyvässä kuosissa.

Mikä oman porukkasi kondis on?